maanantai 11. tammikuuta 2021

Paluu tutkijaksi

Kuten monilla muilla, myös minulla viime vuosi sujui toisin kuin suunniteltu. Opetuskeikatkin siirtyivät ensin syksylle ja sitten katosivat kokonaan odottelemaan parempia aikoja. Tunnen itseni kuitenkin onnekkaaksi, sillä en joutunut tilanteen vuoksi hankalaan taloudelliseen ahdinkoon. Muutenkin eräiden elämän ja kuoleman kysymysten rinnalla työ tipahtaa kärkisijoilta sen suhteen, mikä loppujen lopuksi on tärkeää.

Viime keväänä koronatilanteen helpottuessa matkasin Pohjois-Pohjanmaalle mummuni luo ja jäin aiottua pitemmäksi aikaa. Mummun vointi heikkeni nopeasti. Olen äärimmäisen kiitollinen, että sain olla vielä täyttämässä hänen viimeisiä, pieniä toiveitaan, kuten se kun keitimme mummun opastamana serkkuni kanssa makeaa heraa eli punaista juustokeittoa. Yhteisistä hetkistämme jäi ihania muistoja, jotka lohduttivat, kun mummu sitten loppukesästä menehtyi.

Saatettuani rakkaan mummun hautaan lähelle vaarin ja äitini viimeistä leposijaa, matkustin lapsuusmaisemiin vielä pariin otteeseen. Sain viettää aikaa isäni kanssa ja jättää hyvästit mummulalle, jossa lapsena vietin aikaa niin paljon, että oikeastaan se oli kuin koti minulle.

Lisäksi olen viettänyt aikaa aikuistuneiden lasteni kanssa. Hiljaisempi vuosi on tarjonnut mahdollisuuden surra menetyksiäni ja levätä. Olen kirjoittanut paljon. On ollut myös mitä parhain tilaisuus tarkistaa, ovatko aiemmat unelmani edelleen ajankohtaisia. Ja on ollut ilo todeta, että kyllä ovat.

Niinpä vuosi 2021 vaikuttaakin ensimetreillään hyvin lupaavalta, kun saan aloittaa sen unelma-ammatissani. Palasin nimittäin tutkijaksi Vasemmistofoorumille. Työssäni jatkan keväällä 2019 nykyajan köyhyyttä kokeneilta keräämäni aineiston analysointia ja kirjoitan tuloksiin perustuen raportin. Tällä kertaa kiinnostaa erityisesti köyhyyttä kokeneiden osallisuus ja kansalaisvaikuttaminen. Lisää ajatuksiani voit lukea Vasemmistofoorumin tiedotteesta.


Etätyösuositusten jatkuessa Uudellamaalla teen töitä pääasiassa kotona.