perjantai 6. joulukuuta 2019

Voiko olla vahva ilman vihaa?

Me-henkeä kohottaa mainiosti jokin ulkoinen uhka. Usein johtajat tietävät sen. Tunteen nostattamisen jälkeen ihmiset ovat valmiita toimimaan.

Nopeakin silmäys maailmaan kertoo, että uhkia on tarjolla yllin kyllin. Miettipä asiaa miten tahansa, suurin niistä on ilmastokriisi. Ihmisille se on uhkana kuitenkin hankala. Ilmastokriisi kääntää syyttävän sormen meihin itseemme. Helpompaa on kieltää koko homman olemassaolo, vaikka se jo merkkejään näyttääkin.

Toinen hankala puoli asiassa on se, että sitten kun ilmastokriisin aiheuttamat sääilmiöt, kuivuus ja kuumuus tulevat ilmeisiksi vankkumattomallekin epäilijälle, ilmastonmuutoksen torjuminen on myöhäistä.

Kolmanneksi, kaiken tiedon lisääntymisestä huolimatta, ihmisen voi olla vaikea käsittää maailmanlaajuisia uhkia. Tämä on sinänsä aivan ymmärrettävää, sillä emme kykene täysin hallitsemaan edes oman elämämme tapahtumia.

Näinä ahdistavina aikoina syytöksille tarjoutuu muita kohteita kuin itse: maahanmuuttajat, omahyväiset vallan kahvassa ja niin edelleen. Tuntuu helpolta tarttua näihin ja rakentaa meitä suhteessa johonkin muuhun, jota emme hyväksy. Vihasta saamme pontta marssia itsenäisyyspäivän vesisateessa, protestoida. Jakaudumme keskenään kinasteleviin ryhmiin ja voimme unohtaa, että olemme samaan aikaan kaikki tuhoutumassa.

Ilmastokriisi haistattaa paskat ihmisten ja valtioiden välisille rajoille. Se kutsuu rakentamaan Meitä toisella tavalla.

Ilmastokriisi vaatii meiltä vahvuutta, joka ei perustu epäluuloisuuteen ja vihaan, vaan suoraselkäiseen itsenäisyyteen. Itsenäisyyteen, joka myöntää omat virheensä, eikä menetä itseään liittyessään muihin.

Ilmastokriisi kehottaa valitsemaan johtajat viisaasti. Valitse hänet, joka puhuu tästä suurimmasta uhasta, eikä aja ihmisiä toisiaan vastaan. Silloin valitset oikein myös taistelusi ja päädyt toimimaan rakentavasti.

Ihmeellinen seuraus oikeasta valinnasta on se, että tehdessään hyviä asioita ihmisellä on mahdollisuus tuntea itsensä hyväksi. Tarve vähätellä muita väistyy. Ja kun näkee muut rinnallaan samassa kamppailussa, kunnioitus toisia kohtaan kasvaa.

Vielä parempi seuraus on tietenkin se, että planeetallamme on edelleen elinmahdollisuuksia eläimille ja kasveille. Myös ihmisillä on mahdollisuus jäädä asuinsijoilleen. Vältymme paljolta kärsimykseltä.

Vahvuus ilman vihaa on tiemme toivoon. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Näinä aikoina emme tarvitse niinkään ilmatorjuntaa, vaan ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Kuva Taivaskalliolta Helsingistä.


1 kommentti:

  1. Hyvä kirjoitus. Elämme vihailun kulta-aikaa. Niin valtioiden välisellä tasolla kuin pienemmissäkin ympyröissä yksilöiden ja ryhmien välillä. Nostaisin esille kuitenkin myös vähemmälle huomiolle jääneen ydinsodan uhkan joka on mm.tuomipäivän kellon ylläpitäjien mukaan samalla tasolla kuin 1950-luvulla.

    VastaaPoista