perjantai 27. joulukuuta 2019

Katsaus menneeseen vuoteen

Vuosi sitten Karjaalla ylitin Mustionjokea riippusiltaa pitkin ja näin alhaalla räpylöiden jälkiä. Suuri lintu, oletettavasti joutsen, sillä näin samassa paikassa joutsenen useasti, oli laskeutunut jäältä jokeen ja lipunut pois. Seuraavana päivänä äitini menehtyi ja laskin ruusut haudalle tammikuussa Pohjois-Pohjanmaalla. Yövyin matkalla mummun luona. Tuolloin oli kovat pakkaset ja lapsuusmaisema oli pastellinsävyinen.

Vuonna 2019 minulla oli tutkijan työ Vasemmistofoorumilla ja minulta julkaistiin raportti Kertomuksia nykyajan köyhyydestä: syitä ja ratkaisuehdotuksia. Se pohjautui osaan keväällä keräämästäni aineistosta. Olen ollut lisäksi mukana järjestämässä Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -aineistonkeruuta.

Olin joissain haastatteluissa. Puhuin viehättävää englantia niin EuroNewsillä kuin Ylelläkin radiossa. Puhuin köyhyydestä muun muassa vappupuheessa Karjaalla, Helsingissä häpeän näkökulmasta salin täydelle nuorten kanssa työskenteleviä, Turussa Hiljainen köyhyys -seminaarissa, Kirkkonummella Nainen ja raha -tilaisuudessa sekä Brysselissä Euroopan Parlamentissa. Minusta tehtiin laaja juttu Iso Numero -lehteen ja raporttini tiivistettiin kivasti Iltalehdessä, mutta oli myös joitain pienempiä ilmaantumisia.

Esitin runojani esimerkiksi Kansallismuseolla, Tenhossa, Faces Festivaleilla kahdessa hienossa tilaisuudessa sekä eduskuntavaalitilaisuuksissa. Vaalit kaiken kaikkiaan oli hieno kokemus. Lähdimme hakemaan kahtasataa ääntä, jossain vaiheessa tavoitetta nostettiin 350 ääneen ja lopulta saimme 899 ääntä. Kirjoitan tarkoituksella me-muodossa, koska politiikassakaan kukaan ei ole yksin mitään. Parempaa kampanjaryhmää en olisi voinut toivoa ja mieleen on jääneet erityisesti yhteistilaisuudet Alm Nymanin kanssa. 

Vuoteen mahtui paljon junamatkailua ja yhdellä kotimatkalla juna törmäsi kahteen hirveen vähän ennen Karjaata. Kun muutimme elokuussa Helsinkiin, junamatkailu väheni huomattavasti ja vaihtui HSL:n busseihin, metroon ja sporaan. Alan jo tunnistaa samoja bussikuskeja.

Muuton myötä luottamustehtäväni Vasemmistoliitossa jäivät Raaseporiin ja Uudenmaan piiriin. Olin kuitenkin edustajana puoluekokouksessa ja käyn puolueen politiikkokoulua. En tällä hetkellä oikein tiedä, kuinka jatkaa puolueessa. Varmaan jotain tulee vielä tehtyä kenties tukijoukoissa, koska olen tutustunut politiikassa moniin hyviin tyyppeihin, ja ainut tapa saada maahan edes jotenkin siedettävää politiikkaa on pitää oikeisto poissa hallituksesta.

Olen osallistunut mukaviin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Rakas kirjoituskurssi ja Radikaalit ristipistot Karjaalla. Helsingissä Kansalaisfoorumin taiteelliset kurssit.

Jotain hyvää katsottavaa: Ben Stillerin vankilapakosarja Escape at Dannemora, How to Get Away with Murder, dokumentti J. Karjalaisesta, Gösta, The Ballad of Buster Scruggs, Mudbound, Morran & Tobias ja Tottumiskysymys.

Joitain kivoja keikkoja: Antti Autio, M, Offspring, Suistamon sähkö, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Pop & Jazz Konservatorion konsertit, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, Pyhimys & Saimaa, The Meänland.

Kävelyt muun muassa Suomenlinnassa, Tuusulanjärvellä, Taivaskallioilla, Emäsalossa, Tukholmassa, Raaseporissa, Mustilassa, mökkilomat Kouvolassa ja Lapissa.

Vuoteen on kuulunut myös piinaavia päänsärkyjä, surua, ihmisiä joilta joutuu suojata itsensä ja tavanomaisia arjen harmeja. Kaikki ihanat ihmiset, kissa, rakkaus ja kiitollisuus kuitenkin ylittävät nämä moninkertaisesti.



perjantai 6. joulukuuta 2019

Voiko olla vahva ilman vihaa?

Me-henkeä kohottaa mainiosti jokin ulkoinen uhka. Usein johtajat tietävät sen. Tunteen nostattamisen jälkeen ihmiset ovat valmiita toimimaan.

Nopeakin silmäys maailmaan kertoo, että uhkia on tarjolla yllin kyllin. Miettipä asiaa miten tahansa, suurin niistä on ilmastokriisi. Ihmisille se on uhkana kuitenkin hankala. Ilmastokriisi kääntää syyttävän sormen meihin itseemme. Helpompaa on kieltää koko homman olemassaolo, vaikka se jo merkkejään näyttääkin.

Toinen hankala puoli asiassa on se, että sitten kun ilmastokriisin aiheuttamat sääilmiöt, kuivuus ja kuumuus tulevat ilmeisiksi vankkumattomallekin epäilijälle, ilmastonmuutoksen torjuminen on myöhäistä.

Kolmanneksi, kaiken tiedon lisääntymisestä huolimatta, ihmisen voi olla vaikea käsittää maailmanlaajuisia uhkia. Tämä on sinänsä aivan ymmärrettävää, sillä emme kykene täysin hallitsemaan edes oman elämämme tapahtumia.

Näinä ahdistavina aikoina syytöksille tarjoutuu muita kohteita kuin itse: maahanmuuttajat, omahyväiset vallan kahvassa ja niin edelleen. Tuntuu helpolta tarttua näihin ja rakentaa meitä suhteessa johonkin muuhun, jota emme hyväksy. Vihasta saamme pontta marssia itsenäisyyspäivän vesisateessa, protestoida. Jakaudumme keskenään kinasteleviin ryhmiin ja voimme unohtaa, että olemme samaan aikaan kaikki tuhoutumassa.

Ilmastokriisi haistattaa paskat ihmisten ja valtioiden välisille rajoille. Se kutsuu rakentamaan Meitä toisella tavalla.

Ilmastokriisi vaatii meiltä vahvuutta, joka ei perustu epäluuloisuuteen ja vihaan, vaan suoraselkäiseen itsenäisyyteen. Itsenäisyyteen, joka myöntää omat virheensä, eikä menetä itseään liittyessään muihin.

Ilmastokriisi kehottaa valitsemaan johtajat viisaasti. Valitse hänet, joka puhuu tästä suurimmasta uhasta, eikä aja ihmisiä toisiaan vastaan. Silloin valitset oikein myös taistelusi ja päädyt toimimaan rakentavasti.

Ihmeellinen seuraus oikeasta valinnasta on se, että tehdessään hyviä asioita ihmisellä on mahdollisuus tuntea itsensä hyväksi. Tarve vähätellä muita väistyy. Ja kun näkee muut rinnallaan samassa kamppailussa, kunnioitus toisia kohtaan kasvaa.

Vielä parempi seuraus on tietenkin se, että planeetallamme on edelleen elinmahdollisuuksia eläimille ja kasveille. Myös ihmisillä on mahdollisuus jäädä asuinsijoilleen. Vältymme paljolta kärsimykseltä.

Vahvuus ilman vihaa on tiemme toivoon. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Näinä aikoina emme tarvitse niinkään ilmatorjuntaa, vaan ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Kuva Taivaskalliolta Helsingistä.