perjantai 22. marraskuuta 2019

Turvaa ja toivoa perustulosta

Ajatuspaja Vasemmistofoorumi on julkaissut raporttini ”Kertomuksia nykyajan köyhyydestä: syitä ja ratkaisuehdotuksia”. Raportti perustuu osaan aineistoa, jonka keräsin keväällä 2010-luvulla köyhyyttä kokeneilta. Nettikyselyyn vastasi yli viisisataa ihmistä eri puolilta Suomea ja lisäksi haastattelin seitsemää köyhyyttä kokenutta kansalaisvaikuttajaa. Kysely ja haastattelut olivat pitkiä ja käsittelivät paikoin hyvin raskaitakin asioita, joten olen hyvin kiitollinen kaikille, jotka jaksoivat vastata. Toivon saavani tilaisuuden tehdä aineiston pohjalta vielä lisää raportteja, artikkeleita tai muita julkaisuja, joissa voin käsitellä aiheita, jotka eivät mahtuneet nyt julkaistuun raporttiin.

Kyselylläni nykyajan köyhyyttä kokeville ja siihen perustuvalla raportilla halusin osaltani kuroa umpeen kuilua päättäjien ja köyhyyttä kokevien välillä. Halusin tarjota nykyajan köyhyyttä kokeneille väylän tuoda esille mielestään parhaita ratkaisuehdotuksia oman tilanteensa kohentamiseksi, sillä en tiedä kenenkään muun tutkijan Suomessa aiemmin kysyneen tätä suoraan heiltä itseltään. Jostain syystä liian usein asiantuntijuus köyhyydestä sijoitetaan muille kuin köyhyyttä kokeville itselleen, kuten virkamiehille, tutkijoille ja päättäjille.

Eniten kyselyssäni nykyajan köyhyyttä kokeneet kannattivat perustuloa, tosin tietyin varauksin. Perustulon tulee olla riittävän suuri niin, että sillä on oikeasti mahdollista tulla toimeen. Köyhyyttä kokeneet katsoivat, että perustulo vapauttaisi turhalta byrokratialta ja epävarmuudelta toimeentulon suhteen tavalla, joka mahdollistaisi tulevaisuuden suunnittelemisen ja jättäisi voimia johonkin rakentavampaan toimintaan kuin sinnittely päivästä tai kuukaudesta toiseen.

Riittävän ja varmemman toimeentulon lisäksi nykyajan köyhyyttä kokeneet kaipasivat heidän tarpeisiinsa paremmin vastaavia palveluja, kuten sosiaali- ja terveyspalveluja sekä TE-palveluja. Vastauksista oli luettavissa myös pohdintaa yhteiskunnan yleisemmästä epäoikeudenmukaisuudesta ja siihen puuttumisesta esimerkiksi verotuksen keinoin. Loppujen lopuksi onkin kyse ihmisoikeuksista ja ratkaisuista, jotka tekisivät yhteiskunnasta paremman meille kaikille. Monet köyhyyttä kokeneet totesivat köyhyyden syyksi huonon onnen tai sattuman, ja useat heistä olivatkin esimerkiksi pitkäaikaisesti sairaita ja työttömiä. Se, että yhteiskunta kannattelee tällaisissa yllättävissä elämäntilanteissa, olisi suojaksi meille kaikille.

Teen suomalaisesta köyhyydestä myös sosiologian alan väitöstutkimusta Turun yliopistoon. Koen tutkimustyön yhdeksi keinoksi vaikuttaa yhteiskunnassa. Haluan tuottaa tietoa päätöksenteon ja ihmisten oman osallisuuden tueksi sekä asenteiden muuttamiseksi. Tämän päivän Suomessa kuulee liian paljon köyhiä syyllistävää ja leimaavaa puhetta sen sijaan, että puhuttaisiin ihmisistä, jotka ovat joutuneet osaksi köyhyyden ilmiötä ja että heihin suhtauduttaisiin arvostavasti ja empaattisesti.

Kannen kuva: ’TOMS’ BALCUS / CC BY-NC-ND 2.0 / Flickr

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti