maanantai 21. lokakuuta 2019

Köyhyysvahdissa monet mittarit punaisella

Uusin Köyhyysvahti on ikävää luettavaa. Lapsiperheköyhyys on alkanut jälleen yleistyä. Yksinhuoltajaperheiden lapsista neljäsosa kuuluu pienituloisiin talouksiin (kahden huoltajan perheiden lapsista 8 %). Köyhyysriski on edelleen suurempi, jos yksinhuoltaja on nainen. Myös ikääntyneiden köyhyys koskettaa useammin naisia kuin miehiä.

Kaiken kaikkiaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien määrä on lisääntynyt. Pienituloisten tilannetta on heikentänyt Sipilän hallituksen leikkaukset perusturvaetuuksiin ja indeksijäädytykset. Myös etuuksien verotusta on kiristetty ja niiden ostovoima on jäänyt yleisestä kustannusten kehityksestä. SOSTEn mukaan lapsiperheiden ohella etenkin työttömien ja opiskelijoiden asema on vaikeutunut.

Köyhyysvahdin lopussa tarjotaan myös keinoja vähentää köyhyyttä, joista viimeinen on kuulla köyhyyttä kokeneita ihmisiä päätöksenteossa. Tätä toteuttaessa kannattaa ymmärtää, että köyhät eivät todellakaan ole mikään yhtenäinen joukko ja samallakin ihmisellä voi olla erilaisia köyhyyskokemuksia eri elämäntilanteissa. Vammaisuus ja pitkäaikaissairaudet voivat tätä nykyä johtaa elämänmittaiseen köyhyyteen riittämättömien sosiaalietuuksien varassa, kun taas esimerkiksi maahanmuuttajan tai työttömän ongelmat voivat olla hyvinkin toisenlaisia. On ensiarvoisen tärkeää saada näitä kokijoita mukaan kehittämään parempaa yhteiskuntaa meille kaikille. Kyse ei ole vain etuuksien tasosta vaan myös siitä, miten julkiset palvelumme toimivat.

Rinteen hallituksen ohjelmassa köyhyyteen aiotaan puuttua useilla tavoilla, joista osa on jo toteutunut tai toteutumassa, kuten aktiviimallin leikkurin poistaminen ja perusturvakorotukset. Seuraan suurella mielenkiinnolla muun muassa sote-uudistuksen etenemistä ja sitä, miten pitkälle päästään asiakasmaksujen kohtuullistamisessa.



torstai 3. lokakuuta 2019

Kertoisitko kokemuksiasi arkipäivän köyhyydestä?

Nyt olisi jälleen hyvä tilaisuus kertoa arkipäivän kokemuksiasi köyhyydestä ja auttaa tutkijoita lisäämään ymmärrystä kotimaisesta niukkuudesta. Vastaava kirjoituskilpailuaineisto on kerätty aiemminkin, vuosina 2006 ja 2012, ja uutta kerätään nyt 15. lokakuuta saakka.

Aiemmista aineistoista tuli hyvin laajat ja niistä on tehty paljon tutkimusta. Itsekin olen voinut näiden kirjoitusten ansiosta haastaa teoriaa, jonka mukaan köyhyyteen liittyy aina olennaisella tavalla häpeää, mikä puolestaan heikentää toimijuutta ja vaikeuttaa köyhyydestä pääsemistä. Sinä saat kuitenkin kertoa nykyajan köyhyydestä juuri siitä näkökulmasta, mitä itse pidät tärkeänä, kunhan teksti on omakohtainen.

Kuusi kirjoittajaa palkitaan. Palkinnon saajat valitsee raati, johon kuuluvat Anna-Stina Nykänen, Jouko Karjalainen, Meri Larivaara, Juha Mikkonen, Maria Ohisalo ja Mathias Rosenlund. Kirjoituskilpailun tulokset julkaistaan 31.3.2020 mennessä kilpailun verkkosivuilla, mistä löydät myös tarkemmat osallistumisohjeet. Palkinnon saajiin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.

Olen kirjoituskilpailussa mukana yhtenä järjestäjistä. Muita järjestäjiä ovat Elina Turunen ja Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta, köyhyyden ja osallisuuden tutkija Anna-Maria Isola, EAPN-Fin (Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto) ja Kuka kuuntelee köyhää -verkosto. Kilpailua tukevat EAPN-Fin, MIELI Suomen Mielenterveys ry, Työttömien Keskusjärjestö ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Suomen Setlementtiliitto ry, Takuusäätiö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Kirkon Diakonia ja sielunhoito, Suomen Punainen Risti sekä Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry.

Kuva: Eeva-Maria Grekula