keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Kansalaisaktivismia Brysselissä

Kansalaisaktivismi turhauttaa joskus. Vei huomattavan paljon aikaani matkustaa Euroopan Parlamenttiin puhumaan köyhyydestä ja verkosto, jonka tavoitteena on kohentaa köyhien asemaa, tiedotti puheestani vain sen surkeiluosan "sairastuin enkä saanut töitä".

Mietin, milloin köyhyyttä kokenutta aletaan kohdella ihmisenä, joka voi ymmärtää laajemmin oman tilanteensa taustoja - yhteiskunnallisia rakenteita ja poliittisten päätösten vaikutuksia? Jolla on sanottavaa myös siitä, kuinka asioita voisi muuttaa parempaan?

Voisiko köyhyyttä kokenut olla jotain muutakin kuin passiivinen toimenpiteiden ja asiantuntijuuden kohde, joka parhaimmillaan koristaa tilaisuutta/haastattelua annetussa muotissa ikään kuin kuultavana?

Kerroin mielestäni ihan hyvin pääkohtia siitä, kuinka omat kokemukseni linkittyvät tiettyihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja poliittisiin päätöksiin. Lisäksi annoin ratkaisuehdotuksia.

Kerroin muun muassa sairaskokemukseni kautta Suomen hyvin eriarvoisesta ja kalliista terveydenhuollosta (asiakasmaksut ja omavastuut ovat EU-maiden korkeimpia); työttömyysjaksoni kautta siitä, miten Sipilän hallituksen aktiivimalli vain vahvistaa kovia asenteita työttömiä kohtaan ja vaikeuttaa työtä vailla olevien tilannetta; sekä puhuin kaikkia koskevasta kalliista asumisesta, ruuasta ja muusta, mitä ihmisen perustarpeisiin jo pelkästään selviytymisen kannalta kuuluu. Puhuin liian matalasta sosiaaliturvan tasosta.

Hyvät puolet: Tilaisuus kiinnosti Euroopan Parlamentissa niin, että läheskään kaikki halukkaat eivät mahtuneet sille varattuun tilaan. Paikalla oli Euroopan Parlamentin jäseniä, jotka ovat köyhyystyöryhmän puheenjohtajistossa. Ja kuka tietää keitä muita paikalla oli, jotka eivät käyttäneet tilaisuudessa puheenvuoroja itse, vaan pelkästään kuuntelivat.

Tilaisuudessa piti puheen myös toinen suomalainen, EAPN-Finin puheenjohtaja Jiri Sironen. Hänen kanssaan keskustelimmekin, miten ei ole mitään keinoa mitata, minkä verran kansalaisvaikuttamisella on merkitystä. Voi vain tehdä parhaansa niillä mahdollisuuksilla joita tarjoutuu, ja toivoa sen vaikuttaneen edes pikkuisen johonkin tai johonkuhun.


Kuvassa Sian Jones (European Anti-Poverty Network), MEP Jean Lambert, MEP Silvia Costa ja Ruth Paserman (Euroopan Komissio).