perjantai 26. lokakuuta 2018

Raasepori tarvitsee panostuksia elinkeinopolitiikkaan

Raaseporin kaupungin taloudenhoito on liikaa keskittynyt siihen, miten milloinkin rahaa jaetaan, kun ykköskysymyksenä tulisi olla, miten rahoituspohjamme saatetaan siihen kuntoon, että jaettavaa riittää. Kaupunkikehitysosaston perustaminen Raaseporiin ei valitettavasti ole tuottanut niitä hyötyjä, joita on haettu. Nykyisellään sen painopiste on matkailussa ja kulttuurissa. On hienoa, että näihin asioihin panostetaan, mutta tarvitsemme vahvistusta ennen kaikkea elinkeinopolitiikkaan. 

Esitänkin, että etsimme kaupunkiin kehityspäällikön, jolta edellytetään laajaa näkemystä elinkeinopolitiikkaan, strategiseen kaupunkisuunnitteluun ja markkinointiin. Näiden tulee olla kaupunkikehitysosaston kolme kärkeä. Kehityspäälliköllä tulee siis olla katse kokonaisuudessa: yhteistyöhön muun muassa muiden kuntien ja alueen oppilaitosten kanssa, kulttuuriin, matkailuun, liikenteeseen, kaavoitukseen, ympäristöystävällisyyteen, viestintään ja markkinointiin jne. Toiseksi etsitään tehtävänkuvia tarkistamalla kehityspäällikön tueksi elinkeinoasiantuntija, joka voi pureutua nimenomaan vain omaan alaansa.

Kuten on jo yleisesti todettu, kaupunginjohtajan aika ei riitä kaikkeen tarvittavaan elinkeinopoliittisten asioiden hoitamisessa, mutta hänen roolinsa on ilman muuta merkittävä yritysmyönteisen asenteen edistämisessä. Haemme aktiivisempaa otetta elinkeinoelämän tukemiseen myös kaupungin viestinnässä ja markkinoinnissa. Tämä tulee aloittaa nykyisten työntekijöiden tehtävänkuvia tarkistamalla ja selkiyttämällä.

Elinkeinopoliittisissa kysymyksissä voisi tehdä opintomatkan vaikka entiseen asuinkuntaani Raumalle, missä ennen Karjaalle muuttoani työskentelin kaupungin viestinnässä. Jos jotain haluaisin sieltä siirtää tänne, se olisi juuri reipas ote elinkeinopolitiikassa. Rauma saikin keskivertoa paremmat tulokset ELPO-kyselyssä, jossa selvitetään Suomen Yrittäjien jäsenkunnan käsityksiä kuntien elinkeinopolitiikasta sekä kuntien ja yrittäjien yhteistyön kehittymisestä. Kyselyn mukaan Rauman yrityksiä koskeva päätöksenteko koetaan avoimeksi, yritysten tarpeet huomioidaan ja kunta markkinoi itseään aktiivisesti vetovoimaisena paikkana niin asukkaille kuin yrityksillekin. Raumalaisyrittäjistä yli puolet on tehnyt oppilaitosyhteistyötä ja reilu 60 % on osallistunut julkisiin hankintoihin tarjoamalla kunnalle palveluja. Kunta asettaa elinkeinopolitiikan tavoitteet ja seuraa niiden saavuttamista yhdessä yrittäjien kanssa.

Raaseporissa ELPO-kyselyyn vastattiin tänä vuonna Uudenmaan alueen kunnista innokkaimmin. 64 yrittäjää antoi arvionsa, jossa käytettiin kouluarvosanoja. Tuloksellaan 5,84 Raasepori oli kaukana paitsi oman alueensa myös koko maan keskiarvosta. Elinkeinopolitiikan osa-alueista parhaan arvosanan sai koulutus ja osaaminen (6,44), joka kestää myös maanlaajuista vertailua. Huonoimmat arvosanat puolestaan tulivat hankintapolitiikasta (5,45) ja kunnan päätöksenteon yrityslähtöisyydestä (5,62).

Yllä esitetty ehdotukseni liittyen kehittämispäällikön ja elinkeinoasiantuntijan valintaan sekä markkinointiin ovat vain eräitä vaihtoehtoja kaupunkimme elinkeinopolitiikan vahvistamiseksi sekä työllisyyden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ratkaisevaa on oikea asenne yritystoimintaan ja sitä tukevat palvelut ja päätöksenteko. Siihen, miten elinkeinopolitiikan vahvistaminen käytännössä järjestetään, ei ole yhtä oikeaa tapaa ja olen utelias kuuntelemaan muiden ehdotuksia.

Eeva-Maria Grekula
Raaseporin Vasemmiston puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu suomeksi Etelä-Uusimaassa 25.10. ja ruotsiksi Västra Nylandissa 23.10.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Kansalaisvaikuttaminen vaatii usein sitkeyttä

Hyvä Iida Luhtala 17 v, luin suurella mielenkiinnolla kirjoituksesi (EU 7.10). Kirjoitit siitä turhautumisesta, kuinka nuorten vaikuttamispyrkimykset sivuutetaan. Minulla ei ole tarjota suoraa ratkaisua skeittiparkkipulmaan, mutta olet tervetullut ottamaan yhteyksiä, jos minusta olisi jotain tukea mietittäessä, mitä keinoa jo yritettyjen lisäksi voisitte käyttää. Olinkin itse asiassa iloinen, kun kertasit, mitä kaikkea olette jo asiassa tehneet. Monet tosiaan kuvittelevat, että demokratiaa on äänestäminen vaaleissa ja väliajat vain voivotellaan epämieluisia päätöksiä. Näinhän ei tietenkään ole, vaan vaikuttamiskeinoja on niin lukuisia kuin mihin mielikuvitus piisaa. Tästä esimerkkinä muun muassa juuri taiteen keinot, kuten musiikkivideo, mutta siihen omat taitoni eivät riittäisi. Itse tykkään sen sijaan kirjoittaa ja maalata.

Ikävä kyllä kansalaisaktivistina turhautuminen ja väsyminen on tuttua meille keski-ikäisillekin vaikuttajille. Viimeksi kesällä mietin, mitä järkeä minun on vouhottaa siellä täällä, kun köyhyysongelma näyttäisi Suomessakin vain pahenevan, eikä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa muistetakaan enää kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, ynnä muuta. Voisin yhtä hyvin ottaa rennosti ja ajatella vain itseäni. Eläisin rauhassa ja onnellisesti kissojen ja koirien kanssa, näistä tuskastuttavista asioista mahdollisimman eristyksissä.

Sitten kesätauko loppui ja syksy tuli sekä eri verkostojen ja yhdistysten kokoukset ja koulutukset. Tältä alkusyksyltä mieleeni on painunut kaksi erityistä hetkeä, joissa kesken tavanomaisen yhteisen puuhastelun olen pysähtynyt katselemaan ympärilleni. Ensimmäinen oli UUTTA ry:n (Uudenmaan työttömien yhdistysten aluejärjestön) järjestämässä koulutuksessa, jossa heräsin taas huomaamaan, että meitä on paljon, joille samojen asioiden edistäminen on yhtä tärkeää kuin minulle. Tulokset ponnisteluissa voivat toisinaan olla lähinnä vain kurjistusten lieventämistä, tai joissakin asioissa toistaiseksi puhdas ei mitään. Mutta kuten eräs henkilö UUTTA ry:n piiristä sanoikin, kuinka hullusti asiat olisivatkaan, jos mitään ei olisi edes yritetty? Aina jossain onnistutaankin.

Toinen mieleenpainunut hetki oli EAPN:n (Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston) kansalaistoimintaryhmän tapaamisessa, jossa me köyhyyttä itse kokeneet toimimme. Olen kyllä usein ennenkin kyseisessä ryhmässä vaikuttunut ihmisten sinnikkyydestä. Nimittäin siellä joillakin meistä on henkilökohtaisessa elämässään paljonkin voimia verottavia pulmia, kuten terveysongelmia. Mutta näistä huolimatta, aina voinnin salliessa, he tulevat ryhmän tapaamiseen ja tekevät paljonkin vaikuttamistyötä, esimerkiksi tuomalla epäkohtia rohkeasti esille televisiossa ja lehdissä. Tätä he eivät tee edes itsekkäistä syistä, vaan erästä aktivistia lainaten: "Jotta kenenkään toisen ei tarvitsisi kokea tätä samaa kuin minä."

Kirjoitit, että periaatteessa nuorten vaikuttamisyrityksiä kehutaan, mutta käytännössä sivuutetaan. Tällainen on tuttua muissakin yhteyksissä. Esimerkiksi köyhyyttä koskevissa asioissa saatetaan kyllä kutsua ikään kuin kuultavaksi pari köyhää, koska se näyttää hyvältä, mutta päätös nuijitaan kuitenkin ennalta ajatellun mukaisesti. Tällaiseksi näennäisvaikuttajaksi ei tarvitse alistua ja jäädä, vaan tehdä kuten sinä teit lehtikirjoituksellasi - nosta vain kissa pöydälle yhä uudestaan.

Kysyit, mihin nuorten vaikuttaminen katoaa? Toivon sydämestäni, että ei mihinkään. Se vahvistaa kansalaistoimijuutta, kun saa kokemuksia siitä, että voi vaikuttaa itseä koskevaan päätöksentekoon. Toivon, että et lannistu.

En voi siis kuitenkaan sanoa, että on helppoa olla kansalaisvaikuttaja. Turhautumisia tulee, ja jos toimii esimerkiksi sosiaalipoliittisten kysymysten parissa, yksittäiset elämäntarinat ovat usein hyvin koskettavia. Niistä nousee vahva huoli yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, joka herättää vaikeita tunteita, kuten ahdistusta ja surua, jopa vihaa. Siksi onkin tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan ja verkostoitua mahdollisimman laajalti oikeisiin tyyppeihin, joiden kanssa voi tukea toinen toistaan, jakaa tehtäviä, vaikuttaa vahvemmin, solmia elinikäisiä ystävyyksiä, ja niin edelleen. Silloin aktiivisuus ei liiaksi vain vie aikaa ja energiaa, vaan myös antaa takaisin silloinkin, kun tavoitteet eivät täyttyneet - siis täyttyneet vielä.

Onnellisuushan ei synny helposta, vaan merkityksellisestä elämästä. Siitä, että on ympärillä hyviä ihmisiä ja haasteita, joiden parissa joskus aina myös onnistuukin, vaikka välillä tuntuisi ihan muulta ja tekee mieli lannistua. On tärkeää unelmoida.

On hyvä muistaa myös turhautumisen aikoina, mikä kaikki vaikuttamistyössä motivoi. Itse saan voimaa juuri kuvailemani kaltaisista upeista ihmisistä, joihin olen saanut aktivistina tutustua. Voi myös kääntää ajattelunsa niin, ettei taistele mitään vastaan, vaan hyvien asioiden puolesta, jolloin toimimiseen tulee heti myönteisempi ote. Tietysti olen silloinkin huolestunut esimerkiksi koulutusleikkauksista ja siitä, kuinka ilmastonmuutos näkyy jo teidän seuraavan sukupolven elinaikana. Minulla on nimittäin kaksi suunnilleen sinun ikäistäsi tytärtä. On kuitenkin innostavampaa ajatella muun muassa, että teen osuuteni sen eteen, että teillä nuorilla olisi tulevaisuus, jossa kaikista pidetään huolta ja on mahdollisuuksia toimia omien kykyjen ja kiinnostusten mukaan.

Toivotan sinulle sitkeyttä opintoihin ja muiden tavoitteiden saavuttamiseen sekä hyvää syksyä.

Eeva-Maria Grekula, ensi kuussa 40 v.

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Uusimaassa 14.10. ja vastaus tähän Iida Luhtalan tekstiin.