perjantai 2. helmikuuta 2018

Tästä talosta kukaan ei lähde töihin


Juuri sopivasti Ääni työttömälle -mielenosoituspäiväksi valmistui uutta lakkoilumusiikkia. Kappaleen on kirjoittamaani runoon säveltänyt lahjakas raaseporilainen Mikael Öhman, jonka luotsaamaan Taudinkuva-yhtyeeseen kuuluvat lisäksi Sami Liuhto, Samuel Alho, Tuomas Himanen ja Joonas Almila.

Kirjoitin kyseisen runon hyvin vihaisena ja täysin kyllästyneenä työttömien syyllistämiseen. Runo aloittaa myös Yle Radio 1:lle käsikirjoittamani pitkän radiofeaturen Runoja köyhyydestä, joka tulee kuultavaksi kesäkuussa. Siinä tekstin tulkitsee näyttelijä Noora Dadu, joka on tuttu muun muassa Ryhmäteatterin Eduskunta-trilogiasta ja sooloteoksistaan Minun Palestiinani ja Fail.

Tässä runo sekä alkuperäisessä muodossaan että musiikiksi soviteltuna:

Tästä talosta
ei kohta kukaan lähde töihin.
Kunhan vastapäisen huoneiston rouva
on opettanut työnsä puolalaisille,
tästä talosta ei kukaan enää lähde töihin.
Päivisin eläkeläisrouva lähtee
tavanomaiselle lenkilleen, yksinhuoltaja
kusettaa koiran ja vie lapsen kouluun,
mutta Esko juo eikä Daniil saa töitä nyt
kun asettui Suomeen ja tulee kalliimmaksi
palkata joten kukaan ei enää lähde töihin
tästä talosta. Monta asuntoa on tyhjillään,
kukaan ei halua muuttaa tänne metsän
reunaan missä asuu vain huonoja ihmisiä
joista kukaan ei lähde töihin, enää,
jokainen meistä on ollut töissä,
silloin kun ei vielä oltu vanhoja eikä
sairaita ja töitä oli meille kaikille.

Mutta yhteiskunnan hyvät ihmiset
tekevät kahden työt etteivät menettäisi
omaa työtään ja ettei kukaan huomaisi
että heistä ei oikeasti ole mihinkään,
he eivät leimaa kellokorttiinsa kaikkia
tunteja koska tunnit voivat olla plussalla
vain kaksikymmentä tuntia eikä
kaikkia töitä saa tehtyä työajalla
ja se tietenkin on ihmisen oma vika
eivätkä he suin surminkaan halua
muuttaa metsän reunan betonilootaan
ja tulla yhdeksi meistä joista
kukaan ei lähde töihin,
eivätkä he halua lastaan lähelle meidän
penskoja jotka vetävät huumeita tai
niin he ainakin ovat kuulleet, alkoholia
nyt kumminkin tai tupakkaa, heidän lapsensa
eivät paheisiin ehdi koska vapaa-aika on
täytetty hyödyllisillä harrastuksilla,
joihin köyhillä ei onneksi ole varaa.

Tässä talossa aamuisin on vain
kahvi keitettävänä, harvoin muille
kuin itselleen, sillä vaimo jätti Eskon
joka joi ja menetti työpaikkansa kun
väkeä alettiin vähentää eikä
viinankäyttöä enää hyväksytty tehtaalla,
yksinhuoltaja ei enää luota miehiin, Daniil
kyllä unelmoi poikaystävästä mutta
jostain syystä vain tytöt kiinnostuvat.

Niinpä me olemme täällä köyhiä ja
yksinäisiä, ette opi meitä tuntemaan sillä
kukaan ei lähde töihin koska töitä ei ole
vaikka jokainen meistä työikäisistä ja
työkykyisistä haluaisi mennä töihin
ja saada rahaa ja tulla toimeen, mutta
kukaan meistä ei lähde töihin tästä
talosta jossa kukaan ei halua asua.
Ehkä välillä meitä onnistaa ja meidät
aktivoidaan työhön josta ei saa
palkkaa mutta menemme silti, jotta
emme menetä niitä vähiä tukia joilla
yritämme sinnitellä seuraavaan
etuuspäivään seuraavaan leipäjonoon,
eikä kukaan edes halua palkata oikeasti
kun on saatavilla palkatonta työvoimaa,
mutta me olemme yhteiskunnan
huonoja ihmisiä ja meitä sanotaan loisiksi
mutta jos me sanomme teitä
ahneiksi te järkytytte syvästi ja muistatte
jonkun joka ei joskus tullut töihin koska
olisi menettänyt yhteiskunnan tuet
sillä yhteiskunnan tuet eivät kannusta
meitä töihin eikä tietenkään ole
kyse siitä että ette maksa palkkaa
jolla voisi tulla toimeen, pysymme
tässä talossa metsän reunalla,
jonka asunnot eivät varmaankaan
kauan enää ole tyhjiä. Jatkuvasti
enemmän meitä jotka emme lähde töihin
ei aamulla eikä illalla, kohtaamme
rappukäytävissä ja pyykkituvilla, harvoin
tajuamme olevamme samaa perhettä
sillä epäillään Eskon varastaneen pyykkiä
ja myyneen kirpputorilla ja eläkeläinen
ei tajua meitä nuoria joita työnteko ei
kiinnosta, ja Daniil, no sehän on se
ryssä jonka sukupuolesta ei voi olla varma,
paljon on taakkaa yhdelle ihmiselle
kuulua kahteen vähemmistöön ja
olla lisäksi työvoiman ulkopuolella.

Tästä talosta
ei kukaan enää lähde töihin
ja tällaisia taloja
syrjässä metsän reunalla
on koko ajan enemmän
niin että meistä tulee
kaupunginosia ja kyliä
jonne hyvät ihmiset eivät
halua ollenkaan astua,
tähän suuntaan tälle alueelle
näihin taloihin joista
kukaan ei lähde töihin,
talous ei kasva ja valtio
velkaantuu ja se on meidän syy
jotka asumme näissä taloissa
joista kukaan ei lähde töihin
joissa kukaan ei halua asua.