sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Malttia ja järkeä sote-uudistukseen

Miikka Soivio (EU 26.11.) kirjoittaa, ettei sote-uudistuksessa ole kyse vastakkainasettelusta rikkaiden ja köyhien välillä, mutta kuitenkaan uudistusta ei olla toteuttamassa pitäen kiinni sen alkuperäisestä tavoitteesta vähentää terveyden eriarvoisuutta. Tässä tavoitteessa pysyminen on tärkeää Vasemmistolle.

On otettava opiksi muiden maiden esimerkeistä. Ruotsin kokemuksen mukaan isojen kasvukeskusten hyvätuloiset ja hoitomyönteiset ”helpot” potilaat ovat toden totta saaneet parempaa hoitoa, mutta palvelujen saatavuus ja taso eivät kaavaillulla uudistuksella kohene harvaan asutulla seudulla, moni- ja pitkäaikaissairailla – ihmisillä, joilla on alentunut toimintakyky tai huono elämänhallinta. Ja juuri heistä tällaisissa uudistuksissa olisi eritoten huolehdittava.

On luotettava puolueettomiin asiantuntijoihin, jotka ovat ilmaisseet suurta huolta siitä, mihin suuntaan sosiaali- ja terveyspalveluja nyt ollaan viemässä. Toivon demokratiamme vielä toimivan niin, että vastavoimat puuttuvat peliin, eikä uudistuksesta tule loppujen lopuksi niin huono kuin mihin Sipilän hallitus sitä nyt on viemässä.

Soivio on oikeassa siinä, että valinnanvapausesitykseen on tehty joitakin parannuksia. Esitys on silti edelleen heikko. Esimerkiksi SOSTE (Suomen sosiaali ja terveys) toteaa lausunnossaan, ettei hallituksen esitystä voi hyväksyä: sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio ei ole toteutumassa ja varsinkin asiakassetelipykälät on otettava uuteen valmisteluun. Asiakassetelien laaja ulottaminen erikoissairaanhoitoon pirstoo järjestelmän. Pahimmillaan se vaarantaa sairaaloiden leikkaustoiminnan ja kiireellisen hoidon. SOSTE tiedottaakin, että: ”Terveydenhuoltomme toimivia kohtia ei ole syytä rikkoa tai väkisin avata markkinoille valinnanvapauden nimissä.”

Vaikka valinnanvapaus sinällään lisää ihmisten itsemääräämisoikeutta, valintoja on kuitenkin vaikea tehdä. Aiottu järjestelmä on monimutkainen etenkin paljon palveluita tarvitseville. Heille tulisi nimetä vastuutyöntekijä, joka huolehtii hoitoketjujen sujuvuudesta. Muillekin tulisi olla saatavilla asiantuntevaa palveluohjausta ja neuvontaa, mikä taas aiheuttaa kustannuksia.

Lisäksi vasta julkistetun tutkimuksen mukaan valintoja joutuu tekemään summamutikassa, sillä tarjolla ei ole tietoa hoidon laadusta terveydenhuollon eri yksiköissä. Ainut, mitä potilaat ja maakunnat voivat palvelutuottajaa valitessaan vertailla, on hinta. Olennaista olisi järjestelmällisesti seurata saavutettua terveyshyötyä. Tästä olisi muutakin etua; esimerkiksi Ruotsissa terveyshyötytietojen julkistaminen kohensi heikoimpienkin yksiköiden laatua. Terveyshyötyjen seuraaminen antaisi kenties välineitä pitää jollain tavalla huolta myös ennaltaehkäisevästä työstä, joka on vaikeasti tuotteistettavissa ja jäämässä liian vähälle huomiolle. Kuitenkin juuri ennaltaehkäisy olisi tärkeää paitsi inhimillisessä mielessä myös säästöjen syntymisen kannalta.

Julkisesti tuotettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus ja sitä kautta laatu ovat vaarassa ainakin kahdesta syystä. Kun yksityinen toimija saa asukaslukupohjaisen korvauksen, se tutkitusti johtaa siihen, että potilaat lähetetään kevyin perustein erityistasolle. Siis sen lisäksi että hoitoketjut pirstaloituvat, julkiselle sektorille jää kuitenkin vastuu kalliista, vaikeammin hoidettavista potilaista.

Toiseksi Suomen pienillä markkinoilla vain suuret sosiaali- ja terveysalan toimijat voivat pärjätä, ja niitäkin tänne mahtuu vain muutama. Silloin ei synny Kokoomuksen toivomaa kilvoittelua asiakkaista eli palvelut

todennäköisesti kallistuvat. Suuret terveysalan toimijat pääsevät tekemään suurta voittoa helppohoitoisilla potilaillamme, ja nyt jo tiedetään, miten yleistä aggressiivinen verosuunnittelu on näissä yrityksissä. Kun verotulot vähenevät, julkisten palvelujen rahoitus vaikeutuu ja niiden taso kärsii.

Soivio suosittelee veronkierron esiintyessä ihmisiä äänestämään jaloillaan julkisten palvelujen piiriin, mikä on aika mielenkiintoinen visio siinä kohti, kun jo ollaan riippuvaisia yksityisten toimijoiden tarjoamista palveluista. On myös epätodennäköistä, että kaikilla olisi edellytyksiä ottaa verotusasioista selvää.

Lisäksi Soivio väittää, että yrityksiltä ollaan lakipykälin vaatimassa tarkat verotustiedot. Tutkija ja lakimies Henri Telkki on huomauttanut, että hallituksen sote-lakiesityksessä vaaditaan vain puolet niistä tiedoista, joiden perusteella saadaan kunnon kuva sote-yrityksen veronmaksusta. Tämä vie pohjan koko raportointivaatimukselta. Yrityksille ei myöskään ole säädetty mitään sanktioita raportoinnin laiminlyönnistä. Estääkseen sote-yrityksiä siirtämästä Suomesta kertyneitä voittoja ulkomaille tarvittaisiin tarkemman maakohtaisen raportoinnin lisäksi muutoksia yhteisöverolainsäädäntöön. Nykyisellään yhteisöverolainsäädäntö mahdollistaa laajan verovälttelyn, eikä anna verottajalle kummoisiakaan keinoja ongelmaan puuttumiseksi.

Mukavaa, että Kokoomuksenkin piiristä löytyy ymmärrystä edes joillekin sote-uudistuksen haasteille, kuten digitaalisten asiakastietojärjestelmien toimivuus. Onkin ihmeteltävä hoppua runnoa uudistusta eteenpäin huolimatta useiden asiantuntijoiden rajusta kritiikistä ja varoittelusta. Kiire ei ole mikään hyve näin isossa muutoksessa, jossa on kyse ihmisten terveydestä. Sote-uudistusta tarvittaisiin viemään eteenpäin paljon nykyistä pätevämpi hallitus; hallitus, joka arvostaa ja hyödyntää asiantuntijoiden tarjoamaa tietoa. Nykyinen oikeistohallitushan on osoittanut olevansa parhaimmillaan peruessaan omia kehnoja päätöksiään.

Kirjoitus on Etelä-Uusimaassa julkaistu vastine yleisönosastokirjoitukseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Köyhänä köyhyystutkijana