keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kuusi tuntia bussissa perjantaina 27.10.2017

Istun bussiin
hei minä olen kuljettajanne Juho
   vien teidät Savosta Helsinkiin
luen Antti Nylénin uusia esseitä
kuuntelen Bowiea tyttären korvanapeilla
   pitäisi olla taustamelun sulkevat
menetän Bowiesta liikaa

Uusi Tuntematon on turha kuvaelma
Helsingin Sanomat kirjoitti
ja mietin kliseisesti onko myös elämäni
   turha tapahtumien vyörytys
vaikka toivonkin ensi vuodesta
hitaan pohdiskelevaa ja vähemmän
   mahtipontista
ja kaipaan sitä lapsellista iloa
kun keksii jotain nokkelaa kirjoitettavaa

Tuntematon kaikuu pahalta
   tuntematon numero
se on nainen jolla on sama miesystävä kuin sinulla
puhelu tuntemattomasta numerosta riipaisi
jossain etuviistossa kanssamatkustajan sanomalehdessä
   on tapahtunut onnettomuus

Mitä kunniakasta on kuolla sodassa
tasoristeysonnettomuudessa
joka puomilla olisi voitu estää
ja niiden nuorten miesten nimet
julkaisi Puolustusvoimat
sitten Yle, MV-lehti ja Kymen Sanomat
    se oli ensilumen päivä
torstai toivon päivä ja nyt on perjantai
Tuntematon sotilas saa ensi-iltansa

Turha kuvaelma oli siinä tasoristeyksessä
Karjaan ja Hangon välillä Raaseporissa
   turha sommitelma
maastoajoneuvo, lavalla istuvat
varusmiehet, matkustaja kiskobussissa,
vihreävalkoinen juna lumisessa havumetsässä
   jossain takaviistossa

Yhtäkkiä minusta tuntuu pahalta kirjoittaa tästä
kunpa olisi tullut toinen aihe
kunpa en olisi nähnyt tuntemattoman sanomalehdessä
otsikkoa tuntemattomasta numerosta
juuri kun ajattelin Tuntematonta sotilasta
   joka kai nyt on jo tunnettu
yksi kirja ja kolme elokuvaa myöhemmin

Savossa ei ollut lunta
olisipa karkkia olen vankistunut
lienee parempi että on mistä ottaa kun ottamaan aletaan
   vaikka voi lähteä äkillisestikin
niin kuin ne varusmiehet joiden nimi tiedetään

Miksi Bowie on ollut minulle pyhä
   vain erikoistilanteisiin
jolloin käy niin etten kuuntele sitä juuri koskaan
minun pitää kuunnella enemmän Bowiea
en pidä tuntemattomista asioista
enkä siitä että teen samoja rinnastuksia kuin
Ulla Appelsin

Mutta minkäs minä sille voin
   olen aikuinen
aikuisuus on kliseisiä ajatuksia
   väärää sopeutumista
pitää unohtaa kaikki millään tavalla merkityksellinen
   maailmantuska
että voi milloin tahansa kuolla
sillä lailla jaksaa hakea töitä ja apurahoja
saavumme Kamppiin

Kuva aiemmalta bussimatkalta Oulusta mummulaan helmikuussa 2015.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Köyhänä köyhyystutkijana