tiistai 4. huhtikuuta 2017

Missä on inhimillisyytemme?

Päättäjät eivät näytä kokevan häpeää harjoittamastaan politiikasta, joka ajaa lisää ihmisiä köyhyyteen ja palauttaa ihmisiä kuolemaan. Georg Simmel kirjoittaa, kuinka velvollisuuksista ja vastuista tulee ryhmissä persoonattomia. Ryhmän saavutukset eivät ole ikään kuin kenenkään yksittäisen henkilön ansiota, vaan ne siirtyvät jollekin aivan omalle tasolleen ryhmän rakenteessa. Yksilön voimasta tulee näkymätöntä.

Ikävä kyllä yksittäisten ihmisten vastuu häviää myös toisella tavalla.  Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä tapahtuu yksilön impulsiivisuudelle väkijoukossa, kun hänen moraalinen itsehillintänsä häviää ja hän saattaa ajautua muiden mukana tekemään jotain rikollista. Ennen kaikkea on kyse siitä, että joko todellinen tai näennäinen yhteisö oikeuttaa tai rajoittaa ihmistä niissä toimissa, joista hän itse ei olisi valmis kantamaan vastuuta yksilönä. Taloudelliset ja poliittiset rakenteet voivat jopa edellyttää sellaista itsekkyyttä ja ihmisoikeuksien polkemista, johon ihminen yksilönä ei missään nimessä suostuisi, jos vastuu tai ainakin häpeä teosta olisi yksin hänen. Osana suurempaa yhteenliittymää hän voi kuitenkin toimia ilman omantunnon tuskia, koska kokee olevansa anonyymi suuremman rakenteen suojissa. (Simmel 1902, 43–44.)

Voidaan siis ainakin kuvitella, että valtiovarainministeriön virkamies, Maahanmuuttoviraston työntekijä tai pääministerimme tuntisi häpeää tehdessään ihmisille saman kasvokkain, jonka tekee nyt hallituksen tai muun yhteenliittymän tarjoaman etäisyyden päästä. Mutta he pysyttelevät kaukana. Esimerkiksi päättäjät tulevat kyllä mielellään paikalle, kun jotain hyvää tehdään. He voivat näyttäytyä ruuanjakelupisteissä, jopa pistää essun päälleen ja alkaa jakamaan soppaa, mutta tehdessään päätöksiä, jotka alun perin leivän vievät köyhän pöydästä, he puhuvat tiedotustilaisuuksista käsin tai kiitävät työmatkoilla maan rajojen ulkopuolella.

Samoin mekin suomalaisina olemme liian hiljaa hyväksymässä maamme turvapaikanhakijoiden karkotukset takaisin turvattomiin oloihin. Vastuu näistä ihmiskohtaloista kuitenkin on meidän jokaisen. Tänään klo 12 järjestetään Helsingin Kansalaistorilla mielenosoitus, jossa vaaditaan laittomien karkotusten lopettamista ja inhimillisempää politiikkaa. Muutakin on tehtävä. Painostakaa päättäjiä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Haluan, että satavuotias Suomi huolehtii heikoimmista. Toisin kuin rasistit väittävät, meillä on varaa huolehtia sekä tänne saapuneista turvapaikkaa tarvitsevista että suomalaissyntyisistä köyhistä.

Muistat varmaan elokuvan Titanic? Silloin muistanet myös, miten hyväosaiset elokuvassa toimivat. Pelastusveneisiin olisi mahtunut enemmän ihmisiä, mutta moni hukkui turhaan. Moista on helppo kauhistella elokuvan puitteissa, mutta vaikea tunnistaa, kun tapahtuu ympärilläsi tosielämässä.

Simmel, Georg (1902): “The Number of Members as Determining the Sociological Form of the Group”. American Journal of Sociology 8:1, 1–46.