Köyhyysvahdissa monet mittarit punaisella

Uusin Köyhyysvahti on ikävää luettavaa. Lapsiperheköyhyys on alkanut jälleen yleistyä. Yksinhuoltajaperheiden lapsista neljäsosa kuuluu pienituloisiin talouksiin (kahden huoltajan perheiden lapsista 8 %). Köyhyysriski on edelleen suurempi, jos yksinhuoltaja on nainen. Myös ikääntyneiden köyhyys koskettaa useammin naisia kuin miehiä.

Kaiken kaikkiaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien määrä on lisääntynyt. Pienituloisten tilannetta on heikentänyt Sipilän hallituksen leikkaukset perusturvaetuuksiin ja indeksijäädytykset. Myös etuuksien verotusta on kiristetty ja niiden ostovoima on jäänyt yleisestä kustannusten kehityksestä. SOSTEn mukaan lapsiperheiden ohella etenkin työttömien ja opiskelijoiden asema on vaikeutunut.

Köyhyysvahdin lopussa tarjotaan myös keinoja vähentää köyhyyttä, joista viimeinen on kuulla köyhyyttä kokeneita ihmisiä päätöksenteossa. Tätä toteuttaessa kannattaa ymmärtää, että köyhät eivät todellakaan ole mikään yhtenäinen joukko ja samallakin ihmisellä voi olla erilaisia köyhyyskokemuksia eri elämäntilanteissa. Vammaisuus ja pitkäaikaissairaudet voivat tätä nykyä johtaa elämänmittaiseen köyhyyteen riittämättömien sosiaalietuuksien varassa, kun taas esimerkiksi maahanmuuttajan tai työttömän ongelmat voivat olla hyvinkin toisenlaisia. On ensiarvoisen tärkeää saada näitä kokijoita mukaan kehittämään parempaa yhteiskuntaa meille kaikille. Kyse ei ole vain etuuksien tasosta vaan myös siitä, miten julkiset palvelumme toimivat.

Rinteen hallituksen ohjelmassa köyhyyteen aiotaan puuttua useilla tavoilla, joista osa on jo toteutunut tai toteutumassa, kuten aktiviimallin leikkurin poistaminen ja perusturvakorotukset. Seuraan suurella mielenkiinnolla muun muassa sote-uudistuksen etenemistä ja sitä, miten pitkälle päästään asiakasmaksujen kohtuullistamisessa.

Kertoisitko kokemuksiasi arkipäivän köyhyydestä?

Nyt olisi jälleen hyvä tilaisuus kertoa arkipäivän kokemuksiasi köyhyydestä ja auttaa tutkijoita lisäämään ymmärrystä kotimaisesta niukkuudesta. Vastaava kirjoituskilpailuaineisto on kerätty aiemminkin, vuosina 2006 ja 2012, ja uutta kerätään nyt 15. lokakuuta saakka.

Aiemmista aineistoista tuli hyvin laajat ja niistä on tehty paljon tutkimusta. Itsekin olen voinut näiden kirjoitusten ansiosta haastaa teoriaa, jonka mukaan köyhyyteen liittyy aina olennaisella tavalla häpeää, mikä puolestaan heikentää toimijuutta ja vaikeuttaa köyhyydestä pääsemistä. Sinä saat kuitenkin kertoa nykyajan köyhyydestä juuri siitä näkökulmasta, mitä itse pidät tärkeänä, kunhan teksti on omakohtainen.

Kuusi kirjoittajaa palkitaan. Palkinnon saajat valitsee raati, johon kuuluvat Anna-Stina Nykänen, Jouko Karjalainen, Meri Larivaara, Juha Mikkonen, Maria Ohisalo ja Mathias Rosenlund. Kirjoituskilpailun tulokset julkaistaan 31.3.2020 mennessä kilpailun verkkosivuilla, mistä löydät myös tarkemmat osallistumisohjeet. Palkinnon saajiin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.

Olen kirjoituskilpailussa mukana yhtenä järjestäjistä. Muita järjestäjiä ovat Elina Turunen ja Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta, köyhyyden ja osallisuuden tutkija Anna-Maria Isola, EAPN-Fin (Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto) ja Kuka kuuntelee köyhää -verkosto. Kilpailua tukevat EAPN-Fin, MIELI Suomen Mielenterveys ry, Työttömien Keskusjärjestö ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Suomen Setlementtiliitto ry, Takuusäätiö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Kirkon Diakonia ja sielunhoito, Suomen Punainen Risti sekä Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry.

Kuva: Eeva-Maria Grekula

Suuret muutokset mahdollistuvat pienissä teoissa

Nelisen vuotta sitten valokuvanäyttelyn avajaisissa olin vaikuttunut erään intialaisen miehen ottamista kuvista ja kysyin häneltä niistä lisää. Siitä tulikin pitkä keskustelu, jonka aikana puhuimme naisten asemasta niin Suomessa kuin Intiassakin. Esille tuli myös henkilökohtaisia asioita, kuten että meillä molemmilla on kaksi tytärtä, ja että minä olin suomalaisittain köyhä lasteni yksinhuoltaja, joka opiskeli yliopistossa. Tämä yhtälö hämmästytti miestä kovasti.

Vähän tapaamisemme jälkeen sain sähköpostia, josta ilmeni, että valokuvaaja halusi lahjoittaa minulle minkä vain hänen tauluistaan halusin. Nyt huoneessani on kaunis valokuva päänsä alaspäin painaneesta tytöstä. Hänen kasvojaan peittää ohut, punainen huntu, joka on kultalangalla kirjailtu.

Valokuvassa on lapsimorsian hetkeä ennen hääjuhlaansa. Muut päättävät hänen elämästään. Kuva on päivittäinen muistutus siitä, kuinka joistain vastoinkäymisistä huolimatta olen hyvin etuoikeutettu.

Toki maisteriopintojeni aikana näin tilastot siitä, miten Suomessakin todennäköisyydet päätyä lähtökohdistani yliopistoon ovat huomattavasti pienemmät kuin vaikkapa akateemiseen perheeseen syntyneellä. Silti olen voinut kouluttautua maisteriksi asti. Siitä huolimatta, että vielä opintojen loppuvaiheessa tuli sairastumisesta johtuen viivytyksiä ja opintoja varten varaamani säästöt hupenivat, saatoin kuitenkin jatkaa loppuun sinnikkyyteni, sosiaalietuuksien ja läheisteni turvin. Myös lapsillani on aika laajat mahdollisuudet tehdä elämässään mitä ikinä keksivätkin haluta.

Erityisten ura-ajatusten sijaan olen yksinkertaisesti halunnut tehdä kiinnostavia asioita, ja onnekseni olenkin voinut toteuttaa useita unelmiani. Maisteriksi valmistuminen oli yksi niistä, samoin tohtorikoulutettavaksi pääseminen. On monia vaihtoehtoja, missä kuvittelen vielä voivani työskennellä, mutta kaikkia niitä yhdistää se, että voisin tehdä jotain sen eteen, että maassamme kaikista huolehdittaisiin ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Voin kehittyä yhä paremmaksi tutkijaksi tai toisaalta voisin käyttää kertynyttä asiantuntemustani kehittämistyössä tai vaikuttamalla ihmisiin luovilla keinoilla. Vaikka olen jokseenkin ujo ihminen, olen huomannut pitäväni opettamisesta. Joka tapauksessa toivon, että tulevat työni liittyisivät jollain tavalla heikoimmassa asemassa olevien tilanteen kohentamiseen. Toisaalta huomaan jo tehneeni näitä asioita eri tavoilla.

Kaiken kaikkiaan toivon tuovani maailmaan lisää sellaisia merkittäviä kohtaamisia kuin minulla oli valokuvaaja Dar Yasinin kanssa; kohtaamisia, jotka vahvistavat ja rohkaisevat tekemään käytettävissään olevilla keinoilla oman osuutensa sen eteen, että maailmasta tulee siedettävämpi paikka. Simmeliläisittäin haluan uskoa, että suuretkin muutokset mahdollistuvat loppujen lopuksi suhteellisen pienissä ja tavanomaisissa hyvää edistävissä teoissa.

Intialaisen Dar Yasinin valokuva morsiamesta hääpäivänään Srinagarissa, Kashmirissa.

Ruusuisten unelmien kannatteleminakin olemme loppujen lopuksi inhimillisiä. Kiireen, väsymyksen ja huolien painamana ei jaksa huolehtia kuin omista asioistaan. Lisäksi toisinaan ulottuvilla on ihmisiä, jotka eivät halua sinulle hyvää, tai ehkä tarkemmin ottaen vain havittelevat omaa parastaan muusta välittämättä. Tällöin ei ole ollenkaan väärin huolehtia rajoistaan. Sama kaunis kuva kertoo minulle tästäkin puolesta ihmiselämässä.

Toivon teille mukavaa, tunnelmallista syksyä. Muistakaa huolehtia itsestänne ja mahdollisuuksien mukaan huomioida kanssaihmisiäkin 💗

Politiikkakuulumiset - Raaseporista Helsinkiin

Raaseporin Vasemmiston väistyvänä puheenjohtajana haluan kiittää toimintaa tukeneita ja samalla toivottaa tervetulleeksi syyskokoukseemme, joka pidetään tänään torstaina 12. syyskuuta klo 18 ravintola KW:ssä Karjaalla. Valitsemme uuden johtokunnan ja teemme toimintasuunnitelman ensi vuodelle pienen tarjoilun äärellä.

Aikani Raaseporin Vasemmistossa on ollut todella antoisaa. Olen oppinut paljon niin politiikasta, yhdistystoiminnasta kuin kampanjoinnistakin ja tutustunut moniin miellyttäviin ihmisiin. Vaikka yhteiset asiat, joihin olemme halunneet vaikuttaa, ovat toisinaan olleet haastavia, ryhmämme mukavan ja sallivan ilmapiirin ansiosta toiminta on pysynyt innostavana.

Kuvassa Raaseporin Vasemmiston aktiiveja: valtuutettu Harry Yltävä, minut eduskuntavaaliehdokkaaksi houkutellut Veikko Kauppinen sekä psykologi ja herrasmies Tor-Erik Söderholm. Toisella puolellani vähän uudempia toimijoita: Patrick Jönsson ja Minna Parkkonen. Kuva: Emilia Paarma Junttila

Vaikka Helsinkiin muuttamisen vuoksi joudunkin itse jättämään aktiivisen toiminnan Raaseporin Vasemmistossa, kannustan kaikkia kiinnostuneita saapumaan puolueosaston järjestämiin tilaisuuksiin. Paikalle tuleminen ei velvoita edes kahvinjuontiin, vaikka sitä aina tuppaakin olla tarjolla. Toisinaan saamme järjestettyä tapahtumiimme paikalle myös kiinnostavia vierailijoita. Näin esimerkiksi Vaikuta vasemmistossa -tilaisuudessa, kun kanssamme lounastaa uusi kansanedustaja Pia Lohikoski ja välipalaseuranamme on Uudenmaan Vasemmistoliiton toiminnanjohtaja Juuso Aromaa. Hänen kanssaan keskustelemme muun muassa paikallisosastojen yhteistyön kehittämisestä. Tapaamisen järjestää vasemmistoliiton paikallisyhdistykset Hangosta, Siuntiosta, Raaseporista ja Inkoosta yhdessä KSL-opintokeskuksen kanssa lauantaina 14.9. klo 12-18 idyllisessä Inkoon Fagervikissa. Tarkemmat tiedot Facebookissa, jossa ohjeet ilmoittautumiseen - toimi ripeästi!

En kuitenkaan ole kokonaan jättämässä puoluetoimintaa, vaan se etsii uutta muotoaan. Olen ehdokkaana puoluekokousedustajaksi Länsi-Uudenmaan vaaliyhtymässä ja minut valittiin KSL:n ja Vasemmistoliiton poliitikkokouluun, jossa voin vahvistaa poliittista osaamistani ja verkostoitua valtakunnallisesti muihin aktiiveihin. Pikkuhiljaa alan myös tutustua vaikutusmahdollisuuksiin nykyisellä paikkakunnallani.

Poliitikkokoulun ensimmäisenä viikonloppuna meitä tulivat tapaamaan opetusministeri ja puolueen puheenjohtaja Li Andersson sekä puolueen kunta- ja järjestöpoliittinen asiantuntija Mikko Koikkalainen.